Kyläkaupan Kauppakadulla on nähtävänä näköispatsas maailman upeimmaksi patsaaksi mainitusta Michelangelon Daavid-patsaasta. Tuurin kävijöitä nyt muutaman viikon ihastuttanut patsas on sijoitettu sinisen sisäänkäynnin aulan reunaan.
Kyläkauppa tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden päästä nauttimaan pienen maistiaisen merkittävää taidehistoriaa ihan kotimaan kamaralla ja vieläpä lähietäisyydeltä, sillä tässä pienemmässä versiossa yksityiskohdat ovat lähempänä katsojaa kuin yli viisimetrisessä alkuperäisessä. Kyläkaupassa olevalla patsaalla on korkeutta kaksi metriä.
Renessanssitaiteen merkittävimpiä taideteoksia
Daavid (ital. David) on italialaisen kuvanveistäjän ja taidemaalarin Michelangelon veistämä marmoriveistos, joka valmistui vuonna 1504. Veistos on esillä Firenzessä, Accademia di belle arti di Firenzen galleriassa, ja sen jäljennös on veistoksen alkuperäisellä paikalla Palazzo Vecchion ulkopuolella. Daavid on Firenzen kaupungin ja koko Toscanan maakunnan turismin ehdoton vetonaula. Patsaasta on tehty myös muita jäljennöksiä, joista yksi tunnetuimpia on Toscanan suurherttuan kuningatar Viktorialle vuonna 1857 lahjoittama kopio, joka on nähtävänä Victoria and Albert Museumissa Lontoossa.
Daavidia pidetään yhtenä Michelangelon ja renessanssitaiteen merkittävimmistä taideteoksista. Michelangelon aikalainen taidehistorioitsija Giorgio Vasari ylisti patsasta sen kauneudesta, mittasuhteista, harmonisuudesta, sommittelusta ja taiteellisesta taidokkuudesta, ja piti sitä hienoimpana koskaan tehtynä veistoksena.
Patsaan Daavid on nostanut lingon olkapäälleen ja katsoo vasemmalle kulmakarvat yhteen puristuneina. Michelangelo tunsi ihmisen anatomian täydellisesti, mutta hän ei yrittänyt jäljitellä luontoa vaan tavoitteli omaa taiteellista ihannettaan. Patsaan kaikki mittasuhteet eivät olekaan luonnonmukaisia: pää ja ylävartalo ovat suhteellisesti suurempia kuin alavartalo, sillä veistosta oli tarkoitus katsella alaviistosta ja kaukaa. Sen silmät katsovat myös tarkoituksellisesti eri suuntiin, mitä on vaikea havaita normaalissa katselutilanteessa. Silmien asento loi illuusion, että patsaan katse seuraa katsojaa ja sen ilme muuttuu, kun sitä kiertää. Patsas oli myös tarkoitettu katseltavaksi ainoastaan edestä päin, missä suhteessa se poikkeaa muista Michelangelon veistoksista.